Tiedotteen ja mainoksen erottaminen toisistaan on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n monille vaikeaa. Mediaymp\u00e4rist\u00f6n t\u00e4yttyess\u00e4 viestinn\u00e4st\u00e4, jolla pyrit\u00e4\u00e4n vaikuttamaan ja her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n mielenkiintoa, unohtuu helposti perusasia: tiedote ei ole mainos. T\u00e4m\u00e4 erottelu on t\u00e4rke\u00e4, koska se vaikuttaa siihen, miten me vastaanottajina suhtaudumme viestiin, sen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n ja tarkoitukseen.<\/p>\n\n\n\n
Tiedote on ensisijaisesti viestin v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4, usein faktojen kertomista ilman ylim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 maustamista tai suuria myyntipuheita. Se kertoo asioista, tapahtumista tai muutoksista, jotka ovat merkityksellisi\u00e4 vastaanottajalle. Tiedotteen tarkoitus on tiedon jakaminen, ei niink\u00e4\u00e4n myynnillinen vaikuttaminen tai br\u00e4ndin kohottaminen. Mainos taas pyrkii her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n tunteita, luomaan mielikuvia ja lopulta saamaan ihmiset tekem\u00e4\u00e4n jotakin \u2013 ostamaan, tilaamaan tai osallistumaan. Mainos on voimakkaasti suunnattu ja usein retorisesti v\u00e4rittynyt viesti, jonka tavoitteena on muokata vastaanottajan asennetta ja k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
Nykyisess\u00e4 some- ja mediakent\u00e4ss\u00e4 rajat kuitenkin h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4t jatkuvasti. Tiedotteen muotoja kokeillaan, ja yh\u00e4 useammin niist\u00e4 luodaan v\u00e4rikk\u00e4it\u00e4 ja vet\u00e4vi\u00e4, jopa rytmikk\u00e4it\u00e4 tarinoita, joissa on enemm\u00e4n mainoksen kuin perinteisen tiedotteen piirteit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4: ihmisten huomio herpaantuu hetkess\u00e4, ja on houkuttelevaa muotoilla viesti niin, ett\u00e4 se saa enemm\u00e4n n\u00e4kyvyytt\u00e4 ja j\u00e4\u00e4 mieleen. T\u00e4m\u00e4 aiheuttaa kuitenkin sen, ett\u00e4 vastaanottajat alkavat suhtautua ep\u00e4luuloisesti kaikkeen tiedottamiseen: onko t\u00e4ss\u00e4 nyt oikeasti vain asiaa, vai yritet\u00e4\u00e4nk\u00f6 minua koukuttaa jollain kikkailulla?<\/p>\n\n\n\n
Kun tiedotteen ja mainoksen rajat sulautuvat, tiedon luotettavuus vaarantuu. Uutisoinnissa, julkisissa ilmoituksissa ja viranomaistiedottamisessa tiedotteen odotetaan olevan rehellinen, objektiivinen ja neutraali. Kun tiedote alkaa muistuttaa mainosta, sen arvovalta rapistuu. T\u00e4m\u00e4 on ongelma, sill\u00e4 esimerkiksi sosiaalisessa mediassa hyvin monet tiedotteet levi\u00e4v\u00e4t mainosten tyyliin tuotettuina. Tavallinen kansalainen voi ajautua uskomaan, ett\u00e4 kaikki on enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n kaupallista ja tarkoitushakuista, jolloin itse asiasis\u00e4lt\u00f6 katoaa markkinahumun varjoon.<\/p>\n\n\n\n
Ajatellaanpa hetki virallisia tiedotteita, jotka on vuosikymmenten ajan rakennettu niin, ett\u00e4 niill\u00e4 on merkityst\u00e4 erityisesti silloin, kun tietoa on jaettava nopeasti ja luotettavasti. T\u00e4llaiset tekstit ovat selkeit\u00e4, konstailemattomia ja pit\u00e4v\u00e4t kiinni faktoista. Kun ne muuttuvat markkinointihenkisiksi, koko tiedotteen perusta murenee.<\/p>\n\n\n\n
Toisaalta on totta, ett\u00e4 tiedottamisen keinojen kehittyess\u00e4 ja viestint\u00e4kanavien monipuolistuessa tiedotteidenkin on oltava houkuttelevampia. Kukaan ei jaksa lukea jatkuvasti tapahtuma- tai asiailmoituksia, jotka ovat kuivakkaa teksti\u00e4 t\u00e4ynn\u00e4 teknisi\u00e4 termej\u00e4 ja pitki\u00e4 lauseita. Viestin tulee erottua ja j\u00e4\u00e4d\u00e4 mieleen. T\u00e4ss\u00e4 piilee kuitenkin vaara, ett\u00e4 ilmoituksen kaupallinen leima tulee vahvemmaksi kuin asiantuntevan tiedon jakaminen. Tiedote ei saa muistuttaa mainosta siin\u00e4 mieless\u00e4, ett\u00e4 sen ydin katoaa ja se alistuu mielikuvilla pelaamiseen.<\/p>\n\n\n\n
Hyv\u00e4 tiedote tekee kaksi asiaa: se tiedottaa ja se kunnioittaa vastaanottajan aikaa. Se tarjoaa olennaisen tiedon, joka rakentaa kokonaiskuvaa. Tiedote ei yrit\u00e4 myyd\u00e4 unelmia; se kertoo tosiasiat ja antaa lukijan tehd\u00e4 omat p\u00e4\u00e4telm\u00e4ns\u00e4. Jos tiedote on tehty t\u00e4t\u00e4 tarkoitusta varten, se toimii. Jos taas tiedotteen tekij\u00e4 haluaa k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 jokaisen virkkeen myyntipuheen tapaan, ollaan hukkaamassa tiedottamisen ydin ja vaarantamassa yleis\u00f6n luottamus.<\/p>\n\n\n\n
Sosiaalisen median ja digitaalisen viestinn\u00e4n aikakaudella tiedotteen ja mainoksen rajaa on ehk\u00e4 vaikeampi pit\u00e4\u00e4 tiukkana kuin aiemmin. Paineet n\u00e4kyvyydest\u00e4, reaktioista ja toiminnasta ovat kovat. Silti t\u00e4m\u00e4 arvostettu ja t\u00e4rke\u00e4 tiedonv\u00e4lityksen muoto on s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4 sellaisena, ett\u00e4 se palvelee alkuper\u00e4ist\u00e4 tarkoitustaan. Tiedotteen teht\u00e4v\u00e4 on kertoa asiat, mainoksen teht\u00e4v\u00e4 on myyd\u00e4 ne.<\/p>\n\n\n\n
Kansalaiset ja yleis\u00f6 ansaitsevat tiedon, jonka tarkoitus ei ole heilutella heid\u00e4n tunteitaan ja ohjata p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4 pelkill\u00e4 mielikuvilla, vaan tarjota selke\u00e4\u00e4, avointa ja luotettavaa informaatiota. T\u00e4m\u00e4 on perusta toimivalle demokraattiselle yhteiskunnalle ja toimivalle tiedonv\u00e4litykselle. Siksi tiedotetta ei saa sekoittaa mainokseen \u2013 silloinkaan, kun houkutus on suuri ja vastuu erottuvuudesta painava.<\/p>\n\n\n\n
Jos haluamme, ett\u00e4 ihmiset oikeasti lukevat ja ymm\u00e4rt\u00e4v\u00e4t tiedotteen, sen on oltava tiedote \u2013 ei mainos. T\u00e4ss\u00e4 on ohjenuora, jossa olisi hyv\u00e4 pysy\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"
Tiedote ei ole mainos Tiedotteen ja mainoksen erottaminen toisistaan on yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n monille vaikeaa. Mediaymp\u00e4rist\u00f6n t\u00e4yttyess\u00e4 viestinn\u00e4st\u00e4, jolla pyrit\u00e4\u00e4n vaikuttamaan ja her\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n mielenkiintoa, unohtuu helposti perusasia: tiedote ei ole mainos. T\u00e4m\u00e4 erottelu on t\u00e4rke\u00e4, koska se vaikuttaa siihen, miten me vastaanottajina suhtaudumme viestiin, sen sis\u00e4lt\u00f6\u00f6n ja tarkoitukseen. Tiedote on ensisijaisesti viestin…<\/p>\n","protected":false},"author":1,"featured_media":12,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[4],"tags":[],"class_list":["post-8","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-blogi"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":18,"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8\/revisions\/18"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media\/12"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/tiedotteita.fi\/index.php\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}